keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Päivä 2 – Eka rakkaus

Koska oon niin kapinallinen(ja oon myos kertonunt niin paljon ittestäni täällä että mun on pakko alottaa tällä )
 
MY FIRST LOVE,
i`m glad you came !
 
Se oli vuoden 2011 loppukesää, kun mun kaveri soitti että tuu tänne ( yhdelle sen kaverille, kutsutaan sitä nyt vaikka Matiks:D). Olin just päättänyt, että pidän nyt ihan rauhallisen kotiviikonlopun kaikkien menojen vastapainoks joten olin aika kielteisellä päällä...No pienten suostuttelujen jälkeen päätin, että mennään sitte käymään. 
 
Tää mun kaveri sitte jonkun ajan päästä tuli jonkun ehkä nelikymppisen mihen kanssa hakemaan mut. Kun mä näin sen miehen ja kuulin sen jutut niin mietin että mihin mä taas suostuin.
Meillä meni aika tuhottomasti aikaa siihen matkaan mikä ajettiin välillä Hervanta-Atala, koska se ukkeli halus vähän ilmeisesti ajella.
 

Kun me päästiin perille Matti ja sen erikoisen hyvännäkönen kaveri istuskeli siellä. Mua ja tätä hottista ei koskaan esitelty toisillemme :D.
Mä muistan kun mä kiusaantuneena näpyttelin kännykkää, esittäen lähettäväni viestejä.
Muuta vaihtoehtoakaan ei ollut, koska Matti ja tää mun kaveri siinä aika kivasti järkkäs sellasen pussailusession, enkä kaikessa ujoudessani kehdannu puhua sille hottentotille.
 
No siinä me si aikamme istuskeltiin hiljaa, kunnes tää mun kaveri päätti että nyt lähdetään Ikaalisiin. Jöö ja nii me lähettiin , ei me kyllä niille pojille mitään sanottu :D
Kun me sitten joskus keskellä yötä tultiin takasin kaikkien niiden vihasten puheluiden jälkeen Matille vastaanotto ei ollut parasta antia. Siitä huolimatta uskaltauduin kysymään josko yösija olisi mahdollinen. Tähän tää Matti vastasi, että "Kysy tolta Kettuselta." 
Hetki meni tajutessa että tätä nimetöntä miestä kutsutaan Kettuseks ja sitten marssin sen puheille ulos.
"Toi Matti käski tulla kysyyn et voidaaks me nukkua sun kaa"
Niinhän siinä kävi että nukkmapaikka saatiin. 
 

No se yö meni sitte aika vähillä unilla kun oli vieras paikka ja vieras nukkumaseura. Seuraavana aamuna juttelin pari sanaa tän Kettusen kanssa ja sitte ruvettiin takas nukkumaan ku kukaan muu ei ollut hereillä. Heräsin siinä sitte ja päätin lähteä kotiin koska kukaan ei kuitenkaan heräis vielä pitkään aikaan, ja hengailu vierassa paikassa ei kuulostanu niin hyvältä vaihtoehdolta kun oma koti.
 
Muistan miettineeni, että ihana mies mutta harmivaan ei tavata enää ikinä.
No toisin kävi. Joku pari kuukautta siitä päivästä bongasin sen netistä yhdeltä sivulta ja kysyin että " Ooksä se Kettunen?" :D
No olihan se ja siitä ei mennyt kun pari viikkoa kun tavattiin leffan merkeissä ja joku ehkä viikko siitä leffaillasta seurusteltiin jo <3
 
 Jo siitä leffaillasta asti tiesin että tästä tulee jotain spesiaalia. Vasta tavattuani tän ihanan pupun, mä tiiän mitä rakkaus on. 
En vois kuvitellakkaan enää koskaan olevani kenenkään muun kanssa , eli mun ensimmäisestä rakkaudestani tulee toivottavasti myös se viimeinen !<3

 IKUISESTI .
 

Vaikka mua ei nyt ees olla haastettu mihinkään niin voisin sitoutua tähän ja tehä näitä ihan fiiliksen mukaan:D
Päivä 1-Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Minun päiväni
Päivä 5– Paras ystäväni

Päivä 6 – Se hetki
Päivä 7 – Uskoni
Päivä 8 – Päivän asu
Päivä 9 – Sisarukseni
Päivä 10 – Käsilaukussani
Päivä 11 – Tällä viikolla
Päivä 12 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 13 – Unelmani
Päivä 14 – Eka suudelmani
Päivä 15– Mieleisin muistoni
Päivä 16 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 17 – Kaduttaa
Päivä 18 – Tässä kuussa
Päivä 19 – Toinen hetki
Päivä 20 – Tämä järkyttää minua
Päivä 21 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 22 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 23– Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 24 – Pelkään
Päivä 25 – Suosikkipaikkani
Päivä 26 – Ikävöin
Päivä 27 – Tähän pyrin
Päivä 28– Soittolistallani
Päivä 29 - Viimeinen hetki

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

mulla on vihollinen. Minä itse. Ja suuri sika.

vuosi 2009
 vuosi 2008


Vaikka paino näistä kuvista on tippunut varmaankin kaksinumeroisen summan, tuntuu että tämä vanha minä ja hänen tapansa kummittelevat vieläkin takaraivossa.
Joskus tämä vanha minä vaatii ostamaan sen tutun karkkipussin, joskus minä myönnyn miljoonan vastalauseen jälkeen. Ja oloni on kuin alkoholistilla, en ole vieläkään vieroittunut.
Ja olo tämän karkkipussin jälkeen vastaa varmaankin kidutus kuolemaa. Tunnen itseni luovittajaksi, vaikka en ole.

Vastaavasti vanha minä ei olisi välittänyt syömistään nameista, vaan niiden loppuessa kipaissut kaupasta jälkipalaksi vaikkapa suklaata. Mieluiten fazerin vaaleinta maitosuklaata. Niin hyvin hänellä meni.
Tämä uusi minä ei vastaavasti tee tätä virhettä. Hän oppii siitä. Lisäksi hän on rakastunut kuntosaliin, siitä on tullut hänelle mieluinen paikka. Vanha minä olisi käynyt kerran ja todennut, ettei hän jaksa.
No minä, uusi minä teen kaikkeni ettei vanha minä tule enään takasin. Sallin itselleni yhden huijaus-päivän, en enempää ja tästä lähtien se pitää.

tästä mun on oltava ylpeä, vaikka vielä on matkaa ! (:
I CAN DO IT!
 

perjantai 12. lokakuuta 2012

jonakin päivänä kaduttaa.


Mun päivä alkoi sillä, kun käytiin kirjastossa. Etsin kivan 
olosta kirjaa muttei mitään tuntunut löytyvän. Hetken aikaa pyörittyäni hyllyjen välissä löysin kirjan, jonka olin halunnut jo pitkään lukea. Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa.

Jo ensimmäisestä sivusta sisälläni alkoi kuohua. Rinnassa puristi samalla kun haaleat muistot jotka olin jo haudannut syvälle sisälleni, nousivat mieleeni kirkkaana kuin nouseva aurinko.
Muistin taas jotain, mitä en olisi halunnut. Jotain jota patosin syvälle sisääni vuosia ja taas vuosia. 
Ymmärsin, että olisin voinut olla tyttö josta kirjoitetaan. Toivottavasti tekin ymmärrätte. Varsinkin te jotka teitte elämästäni helvettiä, koko ala-asteen ajan.

"Liikkatunneilla Johanna oli aina viimeinen , joka valittiin joukkueisiin. Välillä suorastaan kinattiin kuka joutuu Johannan ottamaan."
"He ärsyttivät, haukkuivat , satuttivat. Satuttivat uudelleen ja uudelleen aina vain pahemmin nähdäkseen sen, kun iso tyttö itki."
(Lainattu Minttu Vettenterän kirjasta Jonakin päivänä kaduttaa.)
Vaikka tekin perkeleet olitte lapsia, kyllä te ymmärsitte. Te todellakin huomasitte kuinka paha mun oli olla. Mutta ei se mitään, sillä tehän olitte ne tärkeimmät. Jokainen teistä luuli itsestään liikaa.
Koittakaa tajuta se häpeä, se kipu kun huusitte ne sanat kaikkien kuullen. Olisin halunnut olla näkymätön, en läski.

Joskus sain olla rauhassa hetken aikaa puhuttelujen ansiosta, mutta sitten ne raukat teidän sisällä halusi taas pönkittää omaa egoa.
Mä muistan, kun mä pelkäsin tulla kouluun kuulemaan ne kaikki sanat uudestaan. Mun, eikä kenenkään muunkaan kuuluis kokea tollasta. Toivottavasti te ymmärrätte ees olla pahoillanne tai ees vastasuudessa miettiä kuinka paljon kiusaamisestaan saa kantaakseen koko loppu elämäksi.

Mulle tää on kipeä aihe ja tulee aina olemaan. 
Mussa on ikuisesti jälki jokaisesta sanasta, ihan jokaisesta. Mä teen vieläkin paljon töitä sen eteen että tuntisin itteni hyväksi.


Nyt myöhemmin kun kävelette vastaan, olette kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saatatte moikata. Miksi? 
Luuletteko etten muista, että kaikki on unohdettu.Ei ole mutta on annettu anteeksi, koska tiedän ettei teillä ole pokkaa pyytää sitä itse.

Toivottavasti jokainen teistä on todella kasvanut. Toivottavasti ymmärrätte, että ihmisen elämän voi pilata sanoilla jotka teille ei merkitse mitään. Sanat joilla ette välttämättä ymmärrä edes satuttavanne, voivat olla jollekkin se viimeinen niitti.
Kukaan ei ansaitse tulla haukutuksi, syrityksi tai satutetuksi minkään ominaisuuden vuoksi. Jokainen on hyvä omana itsenään.

Mä toivon että jokainen kiusattu uskaltaisi kertoa kiusaamisesta jollekkin, jokainen joka kiusaamisen näkee uskaltaa puolustaa heikompaa , jokainen kiusaaja lopettaa ja vihdoin astua kiusatun saappaisiin ja pyytää anteeksi. 
Niin tää maailma, maa, kaupunki ja kaikki välttyisi turhilta menetyksiltä ja surulta.


 Jollakin pienellä ihmeellä mulla on nyt kaikki hyvin. Minä ja mun kroppa tullaan hyvin toimeen keskenämme. Pidän itsestäni enemmän kokoajan.Te ette rikkoneet mua , mut on korjattu. Säröjä on, mutta ne ei halkea. Mä en häpeä itseäni enää, mä olen hyvä! Rakastan ja mua rakastetaan, näin on paras.
Ennen kaikkea oon onnellinen!


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

wonderful

heissan ihmiset :)!
en taas oo kirjotelu piiiiiiitkään aikaan, syynä siihen on kameran puutos. ois meinaan aika tyksiä postauksia kun ei ois yhtään kuvia.
no ei mulla kyllä nytkään kameraa oo mut haluun näyttää teille mun uusimman rakkauden, uudet farkut <3
nii ja voisin mä senkin kertoo et meillä = mulla+ nikolla  tuli eilen 11kuukautta täyteen <3
on kyl kieltämättä ollu ihan parasta, tällästä en ois voinu vuos sitten kuvitellukkaa!

ei mulla muuta.
-minä-