Tadaa.. Olen siis ottanut ensimmäisen tatuointini.
Nyt päätinkin sitten jakaa tarinan sen takana, joillekkin se on päivänselvä , mutta tässä niille jotka eivät tiedä, tässä se tulee:
Muahan on kiusattu ihan ensimmäisiltä luokilta lähtien , niin koulussa kuin sen ulkopuolella. Liikuin sitten missä tahansa niin aina huudeltiin "läskiä ja lihapulla-automaattia" sun muuta. Se ei todellakaan tehnyt pienen lapsen elämästä helppoa tai kasvattanut itsetuntoa siihen mitä vielä luvassa vuosia myöhemmin olisi. Lisäksi isäni aina tavatessamme kommentoi painoani ivalliseen sävyyn, näillä sanoilla :"Mitä sä likka taas oot syöny". Se oli viimesin asia jota tarvitsin , mutta löi viimeisenkin itsetunnon palasen murusiksi.
No viimein tuli päivä jolloin luulin kaiken kiusaamisen olevan takana ja uuden elämän alkavan. Siirryin siis yläasteelle, sinne missä kaikkien piti kuulemma olla melkein aikuisia.
Vaan ei ollut. Erikoisen tyylin omaavana läskinä sainkin siis maalaiskoulussa taas enemmän kuin tarpeeksi negatiivista huomiota. Olin masentuneempi kuin koskaan, ja aloitin sairaalloisen huomionhaun viiltelemällä ja näyttämällä jäljet "kavereille", jotka taas aloittivat mittavan syrjimis/haukkumisprosessin. Sain kuulla varmaankin vuoden päivät kuinka olen säälittäva jnejnejne. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli surullista , ettei kukaan oikeastaan huomannut sitä pahaa oloa jota koin joka päivä. Loppujen lopuksi kaikki siellä kääntyi ihan hyväksi, mutta silti paha olo ei poistunut.
Eräänä päivänä tuli sitten amiksen vuoro ja siellä se sama taas jatkui. Supistiin selän takana ja naurettiin päin naamaa. Ja sekin oli kamalaa, että olin hyvä koulussa. Voi että :D
No , monta kertaa yritin ja yritin laihduttaa, sillä oma peilikuvani ei minua suuresti miellyttänyt. Aloitin kuntosalin ja raivolla kävin seitsemänä päivänä viikossa, ei olis huvittanut mutta kun oli pakko.En kuitenkaan onnistunut tavoitteessani ja kaikki lyssähtikin kasaan ja sain taas hyvän syyn köllöttää sohvalla ahmien herkkuja...
Kunnes eräänä päivänä päässä napsahti! Peilistä katsoi typerännäköinen lihava mörrimöykky, joka kosti pahan olonsa rakkailleen ja syytti tilanteestaan mitä ihmeellisempiä syitä, kuten seurustelun aloittaminen. HaHA. Silloin päätin aloittaa elämäntapa remontin ja tavallaan oikeasti parantelemaan niitä haavoja joita kiusaaminen sai aikaan. Tatuointi muistuttaa mua joka päivä siitä mitä olen jo aika lyhyessä ajassa saavuttanut ja mitä tulen vielä saavuttamaan.
Nyt mulla on parempi olla niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta prosessi on kesken ja jatkuu vielä pitkään. <3
ps. toivottavasti tästä saa jotain selkoa koska olen batteryn vaikutuksen alaisena ja en oikeen handlaa tätä ajatusten vyöryä :Dkiitosaamen
