sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Meidän iskä ja äitihän eros kun mä olin noin kolmen vanha. Se on ollu mulle kamalan vakeeta aina. Mä oon nähny tän noin 17 vuoden aikana iskää alle kymmenen kertaa. Se ei ole koskaan ollut musta kiinni, sillä mä aina innolla odotin kun iskä oli luvannut tulla hakemaan mua, mutta monet kerrat mä jouduin karvaasti pettymään. Mä en koskaan uskonut äitiä kun se sanoi ettei iskä tulisikaan hakemaan, että se joutuu taas töihin. Päin vastoin , hoin aina " Kyllä se tällä kertaa tulee , kun lupaskin" .
Musta on aina tuntunut, että en riitä meidän isälle tälläsenä kun olen. Se on jo pienestä asti naljaillu mulle aika ikävästii mun painosta. Se sattuu kun sen kuulee joltain niin tärkeeltä.Eikä se taida oikeesti vieläkään ymmärtää kuinka paljon se on muhun vaikuttanut.
Vaikka meidän välit on aina ollut mitä on, niin jollain ihemeen tavalla mä välitän mun iskästä joka tapauksessa. Ja jos se joskus tarvitsee mua niin mä todellakin autan sitä ♥ hyvää isänpäivää!

Ja sitten vielä mun enkelille, Ukille!♥
Kiitos siitä, että sä pienestä asti pidit musta huolta , Sä kuuntelit mua aina kun tarvitsi. Mä sain aina tulla sun luo kylään, oli tilanne mikä tahansa. Se oli jotain korvaamatonta. Rakastan sua yli kaiken, enkä tuu koskaan unohtamaan sitä mitä mun eteen teit.
Toivottavasti sulla on nyt kaikki hyvin, HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ UKKI!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti