torstai 14. marraskuuta 2013

The story behind my tattoo.


Tadaa.. Olen siis ottanut ensimmäisen tatuointini.
Nyt päätinkin sitten jakaa tarinan sen takana,  joillekkin se on päivänselvä , mutta tässä niille jotka eivät tiedä, tässä se tulee:

Muahan on kiusattu ihan ensimmäisiltä luokilta lähtien , niin koulussa kuin sen ulkopuolella. Liikuin sitten missä tahansa niin aina huudeltiin "läskiä ja lihapulla-automaattia" sun muuta. Se ei todellakaan tehnyt pienen lapsen elämästä helppoa tai kasvattanut itsetuntoa siihen mitä vielä luvassa vuosia myöhemmin olisi. Lisäksi isäni aina tavatessamme kommentoi painoani ivalliseen sävyyn, näillä sanoilla :"Mitä sä likka taas oot syöny". Se oli viimesin asia jota tarvitsin , mutta löi viimeisenkin itsetunnon palasen murusiksi.
No viimein tuli päivä jolloin luulin kaiken kiusaamisen olevan takana ja uuden elämän alkavan. Siirryin siis yläasteelle, sinne missä kaikkien piti kuulemma olla melkein aikuisia.
Vaan ei ollut. Erikoisen tyylin omaavana läskinä sainkin siis maalaiskoulussa taas enemmän kuin tarpeeksi negatiivista huomiota. Olin masentuneempi kuin koskaan, ja aloitin sairaalloisen huomionhaun viiltelemällä ja näyttämällä jäljet "kavereille", jotka taas aloittivat mittavan syrjimis/haukkumisprosessin. Sain kuulla varmaankin vuoden päivät kuinka olen säälittäva jnejnejne. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli surullista , ettei kukaan oikeastaan huomannut sitä pahaa oloa jota koin joka päivä. Loppujen lopuksi kaikki siellä kääntyi ihan hyväksi, mutta silti paha olo ei poistunut.
Eräänä päivänä tuli sitten amiksen vuoro ja siellä se sama taas jatkui. Supistiin selän takana ja naurettiin päin naamaa. Ja sekin oli kamalaa, että olin hyvä koulussa. Voi että :D 
No , monta kertaa yritin ja yritin laihduttaa, sillä oma peilikuvani ei minua suuresti miellyttänyt. Aloitin kuntosalin ja raivolla kävin seitsemänä päivänä viikossa, ei olis huvittanut mutta kun oli pakko.En kuitenkaan onnistunut tavoitteessani ja kaikki lyssähtikin kasaan ja sain taas hyvän syyn köllöttää sohvalla ahmien herkkuja...
Kunnes eräänä päivänä päässä napsahti! Peilistä katsoi typerännäköinen lihava mörrimöykky, joka kosti pahan olonsa rakkailleen ja syytti tilanteestaan mitä ihmeellisempiä syitä, kuten seurustelun aloittaminen. HaHA. Silloin päätin aloittaa elämäntapa remontin ja tavallaan oikeasti parantelemaan niitä haavoja joita kiusaaminen sai aikaan. Tatuointi muistuttaa mua joka päivä siitä mitä olen jo aika lyhyessä ajassa saavuttanut ja mitä tulen vielä saavuttamaan.
Nyt mulla on parempi olla niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta prosessi on kesken ja jatkuu vielä pitkään. <3 

ps. toivottavasti tästä saa jotain selkoa koska olen batteryn vaikutuksen alaisena ja en oikeen handlaa tätä ajatusten vyöryä :Dkiitosaamen

5 kommenttia:

  1. Mulla oli y-a:lla sellanen hirvee teiniankstivaihe päällä, ja ranteet on sen näköset! Noi arvet jatkuu viä olkapäähän asti :S olassa on jo peitekuva ja käteen on teksti jo mietittynä, aikaa vaan vailla! Mua HÄVETTÄÄ noi viiltelyjäljet, töissä etenkin ja kaikissa juhlissa. Lisäks en haluu, että lapsi joskus tulevaisuudessa kysyy, että miks äitillä on kädessä tollasia... Mä en yhtään perusta sille taisteluarpi ajatukselle, että noi olis vaan selviytymisen merkkejä. Rumia ne on. T. Odotan ratikkaa yritän unohtaa ikävää joka jäi muhun asumaan.. U know who!

    VastaaPoista
  2. Voi kultapieni mä tiedän! Muistan kuinka hirveetä huolta aina kannoin ja mietin mitä seuraavaks tapahtuu. Luojan kiitos olin niin friikin nössö ettei ne läljet jäänyt, paitsi pari. Ois sitä voinu surunsa kanavoida paremmin mutta mistään ei tuntunu tippuvan apuu, paitsi sulta ja KURAATTORILTA. se helpotti niin paljon, kun oli ees yks jolle jauhaa sitä sontaa. Onneks kaikki on nyt paremmin ku koskaan ja tästä on suunta vaan ylöspäin <3 T. antsero :D:D:D:D oot rakas <3

    VastaaPoista
  3. Dear Sari, oon halunnu tän sanoo sulle jo pitkään mutta en vaa oo kehdannu sulle tätä viime aikoina mihinkään kommentoida mutta nyt sen sulle sanon.

    Sä olet upea nainen! Oot tehnyt ihan sikana työstä ton vartalon eteen ja ihailen sun ahkeruuttas. Mä oon nähnyt sut sinä "lihapulla-automaattina" ja nyt kun sua katsoo niin..wau. Jatka samaan malliin, oot tosi nätti jo nyt ja huomaa suuren eron sun kropas. Tsemppiä reeneihin ja mukavaa, ahkeraa reenaus vuotta 2014! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos miljoonasti sulle :) OIs kiva tietää kuka oot, mutta jos et haluu täällä paljastaa sun henkilöllisyyttä nii laita mulle vaikka facebookissa viestiä(;!

      Poista
  4. En ookkaan hetkeen lueskellu sun blogia, ja nyt luin tän, ja mulle tuli oikeasti paha olla.
    Helvetin hyvä näyttelijä sä oot yläasteella ollu, koska mä en ainakaan nähny sussa sitä surua mikä sisällä on vellonut (tai sit oon vaan ollu liian keskittyny omaan paskaani)

    Ihana lukea ja huomata että sä olet nyt oikeasti onnellinen, ja mä olen nainen niin "kade" sun elämäntapa muutoksesta. Ja oikeasti toivon että itsetunto sieltä nousee, ja kykenet vielä näyttämään närhenmunat kaikille haukkujille. <3

    VastaaPoista