BD

HELOOU TAAS!

mun on pitäny jo pitkän aikaa laittaa vähän kuvia mun 18 vuotis syntskiltä ja tässä niitä sit tulee 

Mulla oli kyllä ihan järkyttävän hauskaa ja oli ihana nähä kavereita jotka oon nähny viimeks joskus vappuna! Meno kyllä näitten kotona pidettyjen kekkereiden jälkeen yltyi baariin päästessä :D

seuraavaks tais tulla pilkku ja aika lähtee kotiin , tietty taksijonon kautta. siellä sain kauniita taideteoksia.

 Hauskaa siis oli mutta jäljet jäi tästäkin illasta :D

Joulu

Kuvassa siis joululahjoja 

-namia

-guessin lompsa ♥ ja lompakon täytteeks vähän rahaa

- söpöt pitkät sukat

-pyyhkeitä

-JB:n lahjapakkaus (hajuvesi + hair mist)

- miljoona käsirasvaa

- maailman ihanimman tuoksuset shampoo + hoitoaine BED HEAD

-  pehmein viltti brittilipulla , ah rakkaus

- astioita,leikkuulauta

- Aamainen Tiffanylla leffa

- Beyoncen Heath Rush hajuvesi

- niin ja tärkeimänä mun uudet hiukset  ♥

Jouluaatto vietettiin suurimmiltaosin Nikon äidillä.

Syötiin, saunottiin,pelailtiin ja möllöteltiin vaan. Niin ja käytiin joulukirkossa joskus illalla.

Mä sain ihan hirveesti lahjoja, en ees ottanu mitään ihmeellistä ja sitte saan kaikki noi edellämainitut :D Oon kyl happiest näist hiuksista ja tosta lompsasta!

Nii ja mulla on nykyään kauhee koirakuume!!! Haluun tommosen Ihanan Chow Chow:n . Nikon porukoilla on noita kaks ja ne on niin sulosia kavereita . ♥

Mä oon nyt niin  väsyneellä päällä, että näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Olihan teillä kiva joulu? Mitä saitte lahjaks ja kuinka vietätte joulua yleensä? 

Tallinnaa ja lahjoja

Oltiin siis eilen päivä Tallinnassa, joka oli mun ensimmäinen ulkomaan reissu :D (jostakinhan se pitää alottaa !)

Reissu meni mukavasti meidän porukan kanssa. Ainoot ongelmat oli laivan heiluminen ja jääkylmä tuuli maissa, niin ja järkyttävän nyrpeet asiakaspalvelijat.

Ostoksia tein sen verran kun kuvissa näkyy , tosin osa on lahjoja + viinakset ensiviikolla pidettäviin synttäreihin ( jotka oikeesti on TÄNÄÄN!! :).

Tämä synttäri päivä alotettiin ravintolassa ja sen jälkeen käytiin äipällä . 

Käytiin myös moikkaamassa mun ihanaa kummityttöä, Meaa.

Kiva synttäri siis, juhlia ehtii ensi viikolla koska tää sunnuntai on aika huono koulun/töiden takia aika monelle.

Nyt oon niin väsynyt, että toivottelen hyvät yöt ja alkavat viikot kaikille! :)

ps. joulu on kohta!

all i want for xmas

DEAR SANTA

Tässä ois mun tällästä joululahjatoivelistaa ;)

1. Rapunzelin ihanat klipsi pidennökset

2. Breakfast at Tiffany`s dvd/blueray

3. Samsung PL 20 

4. käässii :DD

5. i shuffle?  

+ tietty semmoset pitkät neulotut sukat (esim cubus) ja söpöi yökkäreitä ja paljon suklaata ;)

NAKED TRUTH

Indiedaysin Veeraninnoittamana päädyin sitten minäkin ottamaan itsestäni kuvan meikittä, siis ihan naturellina.

Musta on ihanaa olla ilman meikkiä, mutta aikaisemmin siihen liittyi pelko siitä etten kelpaa ja ihmiset arvostelisi.

Nykyään olo on hyvä vaikka sitä pakkelikerrosta ei naamalla olisikaan.

Hassua on, että useimmat meistä ottavat valtavasti paineita ulkonäöstään, vaikka ovat kauniimpia meikittä kuin sen kanssa.

Olisi hienoa jos maailma liikahtaisi sille uralleen, jossa jokainen uskaltaisi näyttäytyä aivan _omana itsenään_ eikä kukaan tuomitsisi hieman punottavaa ihoa tai näppylöitä naamassa.

Haastankin teidät näyttämään todellisen kauneuden ja todistamaan ettemme tarvitse kuvanmuokkausohjelmia ollaksemme kauniita!

"Toivoisin meidän bloggaajien pystyvän taistelemaan sitä ilmapiiriä vastaan, jossa sallittua on vain virheettömyys. Ilahtuisin kovasti, jos muutkin bloggaajat innostuisivat postaamaan itsestään kuvan juuri sellaisena kuin ovat meikin alla, photoshoppaamattomana. Näytettäisiin, että jokaisen blogin takana on ihan oikea ihminen pienine virheineen. Sillä niin täydellisesti kuin se välillä unohtuukin, niin kultturissamme vallitseva kauneusihanne on useimmiten melkoisen rakentamisen ja kuvankäsittelyn tulos." -näin Veera tiivistää kaiken oleellisen

Isänpäivä!

Mä oon viettänyt jo kaksi  isänpäivää ilman sitä tärkeintä, sitä joka oli kuin isä mulle. Sitä jota saan kiittää kaikesta auttamisesta ja tuesta. Sitä joka oli sitä mitä tarvitsin.

Kuten arvata saattaa, eilinen oli hankala päivä. Käytiin Ukin haudalla,oli meillä kynttiläkin muttei saatu sitä palamaan.

Mulla tuli niin kova ikävä , että sattu. 

 

Hyvää isänpäivää sinne pilvien päälle, rakas Ukki!

 

Täällä sua kaipaa moni, mä ainakin ja paljon.

Se kaikki hyvä mitä teit meidän kaikkien vuoksi ei tuu koskaan unohtumaan.

Mä antaisin mitä vaan että saisin halata sua ja kertoo kuinka tärkee mulle oot ♥

Antaisin mitä vaan että kuulisin sun äänen, ihan mitä vaan!♥

Mun superbestis

teen nää nyt koska huomenna ja lauantaina en ehkä ehtis :D

 Päivä 4 – Minun päiväni

Tästä lupaan tehdä joskus videon :D 

 

Päivä 5– Paras ystäväni

 Janina!

Janina on yks kauneimpia ihmisiä kenet mä tiiän. Kun se oli blöndi se näytti ihan enkeliltä ja nyt ku se on brune se näyttää enkeliltä vieläkin. 
Okei no asiaan... Meitä yhdistää aika moni asia vaikka ulkonäöllisesti me ollaan ku tikku ja pallo :DD:D  kuten samanlaiset taustat ja se on kehittäny meille näin syvän ystävyyden. Me pystytään ymmärtää toisiamme ehkä paremmin ku muut.
Janinassa rakastan sen huumorintajua. Meillä on aina ollu astetta kieroutuneemmat jutut,ja muut aina varmaan miettii että mikä ihme meitä kahta vaivaa. 

Janinalle mä pystyn kertomaan kaiken ihan maan ja taivaan välillä, koska tiedän että se ei avaa suutaan mun asioista muille edes vihasena. Sitä mä arvostan , koska nykyään sellasia ihmisiä on erittäin harvassa.

Janina on ollu mulle aina niinku sisko. Me ollaan tunnettu suunnilleen koko pienen ikämme, joten ollaan koettu ihan kaikkee yhdessä kuten eka "poikaystäväkin" (joskus 6 vuotiaana) oli ihan yhteinen :D
Mä rakastan sitä että voidaan sanoa toisillemme melkeen mitä vaan ja kumpikaan ei suutu. Ja vaikka Janina tietää mun kaikki kipeimmmät asiat niin se ei koskaan oo käyttäny tai tulis käyttämään niitä riidoissa satuttaakseen mua.

 Voi luoja, mä oon niin kiitollinen että mulla on tällänen ystävä <3 Rakasta sua ihan älyttömästi vaikka en sanokkaan sitä kauheen usein sulle . Tuun olemaan aina sun tukena , koska sä oot ollu aina täällä ku sua on tarvinnu. 

 Me ollaan aina oltu ihan erottamattomat ja tullaan aina olemaan!

I'll be there for you, when the rain starts to pour.
I'll be there for you, like I've been there before.
I'll be there for you, cause you're there for me too.
No one could ever know me, no one could ever see me.
Seems like you're the only one who knows what it's like to be me.
Someone to face the day with, make it through all the rest with,
Someone I'll always laugh with, even at my worst, I'm best with you. <3

 MUISTA AINA ETTÄ OOT IHAN PARASTA A-LUOKKAA BEIBE!

 
 

Päivä 3 – Minun vanhempani

 So mother, I thank you
For all that you've done and still do
You got me, I got you
Together we always pull through
We always pull through
We always pull through

Oh mother, oh mother, oh mother.

Minä ja äiti ollaan aika samanlaisia luonteiltamme, josta johtuen meidän välit ei oo ollu aina ihan helpoimmasta päästä.

Silti aina on ollut varmaan molemmille ihan itsestään selvyys, että aina pidetään yhtä. No matter what!

Mä oon vasta alkanu nyt aikuistuessani tajuumaan kuinka paljon äiti on tehny meidän lasten, etenkin mun.

Mä oon saanu niin paljon ja arvostan sitä ihan mielettömästi.

Äiti mahdollisti mulle upeet kolme vuotta maksullisessa koulussa, se on maksanu kaiken siitä vähästä mitä se on saanu.

Äiti on tarjonnut aina kodin ja pitänyt huolta että mulla ja mun sisaruksilla on kaikki mitä tarvitaan, ja ehkä vähän enemmänkin.

Kuitenkin tärkeimpänä kaikesta, vaikka mä oon aina ollu vähän huonokäytöksinen, koetellut rajoja ja varsinkin äipän hermoja niin äiti on silti aina rakastanu mua. Ja vaikka on tullu loukattua mamaa niin se toivottavasti tietää etten halua sille mitään pahaa.

Vielä viitaten noihin laulun sanoihin, niin meidän äiti ihmisenä on ihan hirmu vahva ja kestänyt niin paljon.

Äiti asettaa muut aina omien tarpeidensa edelle, välillä ehkä liikaakin. Ja koska äiti on tehny kaikkensa meidän lasten eteen niin mä haluisin olla äitin tukena aina kun se mua tarvii. Äiti ansaitsee vaan parasta joten mä toivon että sitä se myös tulevaisuudessa saa. 

Rakastan sua Äiti !oot upea♥

Sitten iskään...

Mä joudun sanomaan, että mun isästä mä en oikeestaan paljon tiedä, vaikka jonkun verran oonkin aikaa hänen kanssaan viettänyt.

Meidänkään välit ei ole sattuneista syistä ollut kauheen hyvät.

Mutta silti jostain syystä mä oon aina välittänyt siitä mitä iskä sanoo, mitä se on musta mieltä ja mitä se tekee tai jättää tekemättä.

Mä toivon että iskä tietää että se on mulle tärkee ja tulee aina olemaan, vaikka asiat nyt on menny miten ne on.

Mä en nyt enempää oikeen pysty sanomaan, enkä haluukkaan koska tää on semmonen aihe mikä ei oo ollu mulle koskaan helppo.

 

 

Päivä 2 – Eka rakkaus

Koska oon niin kapinallinen(ja oon myos kertonunt niin paljon ittestäni täällä että mun on pakko alottaa tällä )

 

MY FIRST LOVE,

i`m glad you came !

 

Se oli vuoden 2011 loppukesää, kun mun kaveri soitti että tuu tänne ( yhdelle sen kaverille, kutsutaan sitä nyt vaikka Matiks:D). Olin just päättänyt, että pidän nyt ihan rauhallisen kotiviikonlopun kaikkien menojen vastapainoks joten olin aika kielteisellä päällä...No pienten suostuttelujen jälkeen päätin, että mennään sitte käymään. 

 

Tää mun kaveri sitte jonkun ajan päästä tuli jonkun ehkä nelikymppisen mihen kanssa hakemaan mut. Kun mä näin sen miehen ja kuulin sen jutut niin mietin että mihin mä taas suostuin.

Meillä meni aika tuhottomasti aikaa siihen matkaan mikä ajettiin välillä Hervanta-Atala, koska se ukkeli halus vähän ilmeisesti ajella.

 

Kun me päästiin perille Matti ja sen erikoisen hyvännäkönen kaveri istuskeli siellä. Mua ja tätä hottista ei koskaan esitelty toisillemme :D.

Mä muistan kun mä kiusaantuneena näpyttelin kännykkää, esittäen lähettäväni viestejä.

Muuta vaihtoehtoakaan ei ollut, koska Matti ja tää mun kaveri siinä aika kivasti järkkäs sellasen pussailusession, enkä kaikessa ujoudessani kehdannu puhua sille hottentotille.

 

No siinä me si aikamme istuskeltiin hiljaa, kunnes tää mun kaveri päätti että nyt lähdetään Ikaalisiin. Jöö ja nii me lähettiin , ei me kyllä niille pojille mitään sanottu :D

Kun me sitten joskus keskellä yötä tultiin takasin kaikkien niiden vihasten puheluiden jälkeen Matille vastaanotto ei ollut parasta antia. Siitä huolimatta uskaltauduin kysymään josko yösija olisi mahdollinen. Tähän tää Matti vastasi, että "Kysy tolta Kettuselta." 

Hetki meni tajutessa että tätä nimetöntä miestä kutsutaan Kettuseks ja sitten marssin sen puheille ulos.

"Toi Matti käski tulla kysyyn et voidaaks me nukkua sun kaa"

Niinhän siinä kävi että nukkmapaikka saatiin. 

 

No se yö meni sitte aika vähillä unilla kun oli vieras paikka ja vieras nukkumaseura. Seuraavana aamuna juttelin pari sanaa tän Kettusen kanssa ja sitte ruvettiin takas nukkumaan ku kukaan muu ei ollut hereillä. Heräsin siinä sitte ja päätin lähteä kotiin koska kukaan ei kuitenkaan heräis vielä pitkään aikaan, ja hengailu vierassa paikassa ei kuulostanu niin hyvältä vaihtoehdolta kun oma koti.

 

Muistan miettineeni, että ihana mies mutta harmivaan ei tavata enää ikinä.

No toisin kävi. Joku pari kuukautta siitä päivästä bongasin sen netistä yhdeltä sivulta ja kysyin että " Ooksä se Kettunen?" :D

No olihan se ja siitä ei mennyt kun pari viikkoa kun tavattiin leffan merkeissä ja joku ehkä viikko siitä leffaillasta seurusteltiin jo <3

 

 Jo siitä leffaillasta asti tiesin että tästä tulee jotain spesiaalia. Vasta tavattuani tän ihanan pupun, mä tiiän mitä rakkaus on. 

En vois kuvitellakkaan enää koskaan olevani kenenkään muun kanssa , eli mun ensimmäisestä rakkaudestani tulee toivottavasti myös se viimeinen !<3

 IKUISESTI .

 

Vaikka mua ei nyt ees olla haastettu mihinkään niin voisin sitoutua tähän ja tehä näitä ihan fiiliksen mukaan:D

Päivä 1-Esittele itsesi

Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Minun päiväni
Päivä 5– Paras ystäväni
Päivä 6 – Se hetki
Päivä 7 – Uskoni
Päivä 8 – Päivän asu
Päivä 9 – Sisarukseni
Päivä 10 – Käsilaukussani
Päivä 11 – Tällä viikolla
Päivä 12 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 13 – Unelmani
Päivä 14 – Eka suudelmani
Päivä 15– Mieleisin muistoni
Päivä 16 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 17 – Kaduttaa
Päivä 18 – Tässä kuussa
Päivä 19 – Toinen hetki
Päivä 20 – Tämä järkyttää minua
Päivä 21 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 22 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 23– Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 24 – Pelkään
Päivä 25 – Suosikkipaikkani
Päivä 26 – Ikävöin
Päivä 27 – Tähän pyrin
Päivä 28– Soittolistallani
Päivä 29 - Viimeinen hetki

mulla on vihollinen. Minä itse. Ja suuri sika.

vuosi 2009

 vuosi 2008

Vaikka paino näistä kuvista on tippunut varmaankin kaksinumeroisen summan, tuntuu että tämä vanha minä ja hänen tapansa kummittelevat vieläkin takaraivossa.

Joskus tämä vanha minä vaatii ostamaan sen tutun karkkipussin, joskus minä myönnyn miljoonan vastalauseen jälkeen. Ja oloni on kuin alkoholistilla, en ole vieläkään vieroittunut.

Ja olo tämän karkkipussin jälkeen vastaa varmaankin kidutus kuolemaa. Tunnen itseni luovittajaksi, vaikka en ole.

Vastaavasti vanha minä ei olisi välittänyt syömistään nameista, vaan niiden loppuessa kipaissut kaupasta jälkipalaksi vaikkapa suklaata. Mieluiten fazerin vaaleinta maitosuklaata. Niin hyvin hänellä meni.

Tämä uusi minä ei vastaavasti tee tätä virhettä. Hän oppii siitä. Lisäksi hän on rakastunut kuntosaliin, siitä on tullut hänelle mieluinen paikka. Vanha minä olisi käynyt kerran ja todennut, ettei hän jaksa.

No minä, uusi minä teen kaikkeni ettei vanha minä tule enään takasin. Sallin itselleni yhden huijaus-päivän, en enempää ja tästä lähtien se pitää.

tästä mun on oltava ylpeä, vaikka vielä on matkaa ! (:

I CAN DO IT!

 

jonakin päivänä kaduttaa.

Mun päivä alkoi sillä, kun käytiin kirjastossa. Etsin kivan 

olosta kirjaa muttei mitään tuntunut löytyvän. Hetken aikaa pyörittyäni hyllyjen välissä löysin kirjan, jonka olin halunnut jo pitkään lukea. Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa.

Jo ensimmäisestä sivusta sisälläni alkoi kuohua. Rinnassa puristi samalla kun haaleat muistot jotka olin jo haudannut syvälle sisälleni, nousivat mieleeni kirkkaana kuin nouseva aurinko.

Muistin taas jotain, mitä en olisi halunnut. Jotain jota patosin syvälle sisääni vuosia ja taas vuosia. 

Ymmärsin, että olisin voinut olla tyttö josta kirjoitetaan. Toivottavasti tekin ymmärrätte. Varsinkin te jotka teitte elämästäni helvettiä, koko ala-asteen ajan.

"Liikkatunneilla Johanna oli aina viimeinen , joka valittiin joukkueisiin. Välillä suorastaan kinattiin kuka joutuu Johannan ottamaan."

"He ärsyttivät, haukkuivat , satuttivat. Satuttivat uudelleen ja uudelleen aina vain pahemmin nähdäkseen sen, kun iso tyttö itki."

(Lainattu Minttu Vettenterän kirjasta Jonakin päivänä kaduttaa.)

Vaikka tekin perkeleet olitte lapsia, kyllä te ymmärsitte. Te todellakin huomasitte kuinka paha mun oli olla. Mutta ei se mitään, sillä tehän olitte ne tärkeimmät. Jokainen teistä luuli itsestään liikaa.

Koittakaa tajuta se häpeä, se kipu kun huusitte ne sanat kaikkien kuullen. Olisin halunnut olla näkymätön, en läski.

Joskus sain olla rauhassa hetken aikaa puhuttelujen ansiosta, mutta sitten ne raukat teidän sisällä halusi taas pönkittää omaa egoa.

Mä muistan, kun mä pelkäsin tulla kouluun kuulemaan ne kaikki sanat uudestaan. Mun, eikä kenenkään muunkaan kuuluis kokea tollasta. Toivottavasti te ymmärrätte ees olla pahoillanne tai ees vastasuudessa miettiä kuinka paljon kiusaamisestaan saa kantaakseen koko loppu elämäksi.

Mulle tää on kipeä aihe ja tulee aina olemaan. 

Mussa on ikuisesti jälki jokaisesta sanasta, ihan jokaisesta. Mä teen vieläkin paljon töitä sen eteen että tuntisin itteni hyväksi.

Nyt myöhemmin kun kävelette vastaan, olette kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saatatte moikata. Miksi? 

Luuletteko etten muista, että kaikki on unohdettu.Ei ole mutta on annettu anteeksi, koska tiedän ettei teillä ole pokkaa pyytää sitä itse.

Toivottavasti jokainen teistä on todella kasvanut. Toivottavasti ymmärrätte, että ihmisen elämän voi pilata sanoilla jotka teille ei merkitse mitään. Sanat joilla ette välttämättä ymmärrä edes satuttavanne, voivat olla jollekkin se viimeinen niitti.

Kukaan ei ansaitse tulla haukutuksi, syrityksi tai satutetuksi minkään ominaisuuden vuoksi. Jokainen on hyvä omana itsenään.

Mä toivon että jokainen kiusattu uskaltaisi kertoa kiusaamisesta jollekkin, jokainen joka kiusaamisen näkee uskaltaa puolustaa heikompaa , jokainen kiusaaja lopettaa ja vihdoin astua kiusatun saappaisiin ja pyytää anteeksi. 

Niin tää maailma, maa, kaupunki ja kaikki välttyisi turhilta menetyksiltä ja surulta.

 Jollakin pienellä ihmeellä mulla on nyt kaikki hyvin. Minä ja mun kroppa tullaan hyvin toimeen keskenämme. Pidän itsestäni enemmän kokoajan.Te ette rikkoneet mua , mut on korjattu. Säröjä on, mutta ne ei halkea. Mä en häpeä itseäni enää, mä olen hyvä! Rakastan ja mua rakastetaan, näin on paras.

Ennen kaikkea oon onnellinen!

wonderful

heissan ihmiset :)!

en taas oo kirjotelu piiiiiiitkään aikaan, syynä siihen on kameran puutos. ois meinaan aika tyksiä postauksia kun ei ois yhtään kuvia.

no ei mulla kyllä nytkään kameraa oo mut haluun näyttää teille mun uusimman rakkauden, uudet farkut <3

nii ja voisin mä senkin kertoo et meillä = mulla+ nikolla  tuli eilen 11kuukautta täyteen <3

on kyl kieltämättä ollu ihan parasta, tällästä en ois voinu vuos sitten kuvitellukkaa!

ei mulla muuta.

-minä-

No one else can`t feel it for you!

Heloou!

Voisin vähän avartaa mun kuulumisia, kun oon ehkä vähän liikaakin laiminlyönyt tätä blogia.

Mulle ihan pääsääntöisesti kuuluu erittäin hyvää, mutta on asioita jotka vaivaavat mua ehkä himpun verran.

Yksi näistä asioista on koulu. Viimesen vuoden olen tiedostanut ettei toi kokkaaminen, paineen alla työskentely jne. oo ihan mun juttu. Se ahdistaa koska haluan saada ne paperit, haluan valmistua. Jokaikinen aamu on kuitenkin taistelua siitä jaksanko nousta kouluun. Tällänen ei tunnu hyvältä kun ei oo semmosta inspistä siihen mitä sä joudut vielä vuoden tekemään ja minkä eteen sä jokatapauksessa joudut nähdä vaivaa.

Mä oon miettiny, että mä tahtoisin merkonomiks. Mutta mielummin opiskelisin sen oppisopimuksella. No mutta hei kyllä mä selviän, vuosi itessään on kuitenkin niin lyhyt aika :)

Muuten mun olo on aika ihana. Tänäänkin musta tuntu niin hyvältä kuntosalilta kotiin kävellessä, kun aurinko oli laskemassa , taivas värjäytyi upeista väreistä ja lähellä kotia toisten omenapuut tuoksuivat tielle asti. 

♥

rakkaudella, minä

 

i`ll be missing you!

Siitä on jo vuosi kun Ukista tuli enkeli.

Tää aika on ollu paikoin rakkaa ja paikoin vähän helpompaa.

Mun maailma romahti kun mä kuulin, että Ukki oli lähtenyt. Mun silmissä ei vilissy meidän yhteisiä muistoja vaan ensin tuli kyyneleet,viha ja järkytys. Muistan miettineeni, että miks mun elämän tuki ja turva vietiin multa pois. 

Muistotilaisuus ahdisti mua ja mä vaan halusin Ukin takas, oikeestaan haluan vieläkin. Mä tiedän kyllä, että Ukkiin ei enään satu ja sillä on kaikki hyvin ja se pitää myös huolen siitä,että mulla on asiat hyvin.

Mä uskon aika vahvasti siihen, että Ukki on vaikuttanut siihen että Niko on mun elämässä.

Koska se tiesi kuinka rikki mä meen, kun se lähtee. Se ties että mä tarviin jonkun rakastavan ja ihanan ihmisen joka pysyy mun rinnalla no matter what.

Mä koen tavallaan selvinneeni tästä, mutta silti mä meen jotenki aina ihan palasiin kun mä puhun Ukista. Joka kerta mä tunnen sen kyyneleen mun poskella ja mun ääni alkaa väristä , joskus se itku on vaan pakko niellä. 

Mä kyllä saan kiittää Pupua, että oon selvinny näin hyvin. Ilmeisesti rakkaus parantaa. KIITOS KULTA! IHAN KAIKESTA.

Silti mulla on ikävä sua, Ukki!

Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kellot edeltä soi.
Sydän itkee kaipuuta, ikävää,
enää muiston helmet kimmeltää.

If it hurts, It works

Heippa IHANAT!

Olo on onnellinen,jopa koulupäivän jälkeen. Kuntosali on tuonut uutta potkua elämääni ja ilmeisesti liikunnan ja uusien ruokatottumusten myötä olo on mitä paras! 

Oon pahoillani, mutta joudun vähän vähentää näiden postausten tahtia koska kamera uupuu.

Mutta voisin kuitenkin vähän kertoa kaikennäköstä.

Ensinnäkin sain ilouutisia, koska mun koulu menee tänä vuonna läpi!

Mun päivät on nyt menny treenatessa ja vähän vahtiessa syömisiä, nyt alkaa jo ton syömisen kanssa hellittää ja tavat iskostua päähän.

Huomenna on mun ihanan pikkusiskon,Suvin 15-vuotis synttärit. ONNEA JO SULLE !♥ Ja lauantaina mennäänki sitten Nikon kanssa vähän juhliin meille äitin ja muiden apinoiden kanssa.

Huomenna ois myös luvassa kuntosalia yhden riparikaverin kanssa jota oon nähny viimeeks joku miljoona vuotta sitten riparilla. Tavattiin Teon kanssa just tuolla salilla, se on siellä töissäkin. Kyllä juttu luistaa, että katotaan mitä siitä reenaamisesta tulee. No mutta eiköhän se onnistu!

 Mukavaa (alkavaa) viikonloppua!

xoxo, S

long time no see.

Joo mä tiedän että oon ollu pois, melkein tuhansia vuosia.

Syy siihen on ollut aika intensiivinen kuntosalikokeilu joka päätyi siihen, että otin puolen vuoden jäsenyyden eräälle salille.

Oon aika rakastunut tohon treenaamiseen ja sitä seuraavaan oloon.

(noista numeroista ei kannata nyt välittä)

Muuten kuuluu tosi hyvää. Paitsi nyt vvähän ehkä ottaa päähän toi alkava koulu tossa ens viikolla. JEE. No mutta viimestä vuotta viedään, enköhän mä selviä.

Ai niin,piti vähän näyttää kanssa kun kävin kiertelee kauppoja syysneuleiden ja villapaitojen toivossa. Vielä ei sitä ihan lempparia löytynyt mutta tässä ihan potentiaalisia ehdokkaita.

 Tää poncho on Vilasta ja hinta pyörii siinä viidenkymmenen euron paikkeulla. Tykkään tosta mallista kovasti mutta värin haluisin mahdollisesti tummemman harmaana, mustana tai ruskeana. Mutta tällä hetkellä tota mallia saa vaan valkosena tai vaaleenharmaana.

Kuvan villapaita on puolestaan Onlyn rekeistä bongattu. Kyseisessä paidassa ihastuin tohon ihanaan kaulukseen ja hihoihin jotka saa ylös. Tälllä hintaa taisi olla kolmekymmentäviisi euroa.

Molemmista siis tykkäsin kovasti, mutta molemmista myös puuttu sitä jotain. Musta ois esimerkiksi aika ihanaa jos tots ponchoa sais tollasella ihanalla lörppö-kauluksella.

pitäkäääää hauskaa, mäkin meinaan pitäää. Salilla!

xoxo, S

Road Trip

Kerava-Porvoo-Myrskylä-Artjärvi-Lapinjärvi-Kerava

 Meidän oli siis vaan tarkotus käydä poikkeemassa Porvoossa, Brunbergin tehtaanmyymälässä, mutta tää meidän Porvoon reissu muuttui yhtäkkiä kunnon road tripiks. Se alkoi sillä kun etsittiin kahvilaa jostain ja sitten nähtiinkin Myrskylä kyltti ja päädyttiin jonkun läpästä ajamaan sinne jos siellä vaikka oiskin joku kahvipaikka.

No kun me päästiin tänne Myrskylään niin todettiin, että kaikilla on nälkä ja jätettiin kahvittelut tyytyen paikallisen marketin antimiin.

Mä en muuten ymmärrä, että aina kun minä ja Janina ollaan jossain niin saadaan ittemme nolattua oikein olan takaa. Tällä kertaa Janina päätti kommentoida jotain mopoo "Onpa rumpa pyörä" sen jälkeen mä perässä kolme kertaa kovemmin toistan ihan saman.

Sitte siitä tuli pari jotain miestä " Noi ei kyllä taida olla ihan paikallisia. " :D.

Oli muuten aika hassu fiilis ku siinä pikkusessa kylässä törmäsin Nikon mummmuunkin. Näki sitte äiti ja pupun mummuki vihdoin.

Mutta siis kokonaisuudessaan oli hauska reissu, mukana äiti, jansku, aki ja  joona.

Tänään ois tarkotus lähtee tsekkaa Orimattilan menoo Orimattilan kotieläinpuiston merkeissä !

kuulemiin!

xoxo,S

 ps. ootteko te tehny jonkinnäkösiä road trippejä?:)