No one else can`t feel it for you!

Heloou!

Voisin vähän avartaa mun kuulumisia, kun oon ehkä vähän liikaakin laiminlyönyt tätä blogia.

Mulle ihan pääsääntöisesti kuuluu erittäin hyvää, mutta on asioita jotka vaivaavat mua ehkä himpun verran.

Yksi näistä asioista on koulu. Viimesen vuoden olen tiedostanut ettei toi kokkaaminen, paineen alla työskentely jne. oo ihan mun juttu. Se ahdistaa koska haluan saada ne paperit, haluan valmistua. Jokaikinen aamu on kuitenkin taistelua siitä jaksanko nousta kouluun. Tällänen ei tunnu hyvältä kun ei oo semmosta inspistä siihen mitä sä joudut vielä vuoden tekemään ja minkä eteen sä jokatapauksessa joudut nähdä vaivaa.

Mä oon miettiny, että mä tahtoisin merkonomiks. Mutta mielummin opiskelisin sen oppisopimuksella. No mutta hei kyllä mä selviän, vuosi itessään on kuitenkin niin lyhyt aika :)

Muuten mun olo on aika ihana. Tänäänkin musta tuntu niin hyvältä kuntosalilta kotiin kävellessä, kun aurinko oli laskemassa , taivas värjäytyi upeista väreistä ja lähellä kotia toisten omenapuut tuoksuivat tielle asti. 

♥

rakkaudella, minä

 

i`ll be missing you!

Siitä on jo vuosi kun Ukista tuli enkeli.

Tää aika on ollu paikoin rakkaa ja paikoin vähän helpompaa.

Mun maailma romahti kun mä kuulin, että Ukki oli lähtenyt. Mun silmissä ei vilissy meidän yhteisiä muistoja vaan ensin tuli kyyneleet,viha ja järkytys. Muistan miettineeni, että miks mun elämän tuki ja turva vietiin multa pois. 

Muistotilaisuus ahdisti mua ja mä vaan halusin Ukin takas, oikeestaan haluan vieläkin. Mä tiedän kyllä, että Ukkiin ei enään satu ja sillä on kaikki hyvin ja se pitää myös huolen siitä,että mulla on asiat hyvin.

Mä uskon aika vahvasti siihen, että Ukki on vaikuttanut siihen että Niko on mun elämässä.

Koska se tiesi kuinka rikki mä meen, kun se lähtee. Se ties että mä tarviin jonkun rakastavan ja ihanan ihmisen joka pysyy mun rinnalla no matter what.

Mä koen tavallaan selvinneeni tästä, mutta silti mä meen jotenki aina ihan palasiin kun mä puhun Ukista. Joka kerta mä tunnen sen kyyneleen mun poskella ja mun ääni alkaa väristä , joskus se itku on vaan pakko niellä. 

Mä kyllä saan kiittää Pupua, että oon selvinny näin hyvin. Ilmeisesti rakkaus parantaa. KIITOS KULTA! IHAN KAIKESTA.

Silti mulla on ikävä sua, Ukki!

Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kellot edeltä soi.
Sydän itkee kaipuuta, ikävää,
enää muiston helmet kimmeltää.

If it hurts, It works

Heippa IHANAT!

Olo on onnellinen,jopa koulupäivän jälkeen. Kuntosali on tuonut uutta potkua elämääni ja ilmeisesti liikunnan ja uusien ruokatottumusten myötä olo on mitä paras! 

Oon pahoillani, mutta joudun vähän vähentää näiden postausten tahtia koska kamera uupuu.

Mutta voisin kuitenkin vähän kertoa kaikennäköstä.

Ensinnäkin sain ilouutisia, koska mun koulu menee tänä vuonna läpi!

Mun päivät on nyt menny treenatessa ja vähän vahtiessa syömisiä, nyt alkaa jo ton syömisen kanssa hellittää ja tavat iskostua päähän.

Huomenna on mun ihanan pikkusiskon,Suvin 15-vuotis synttärit. ONNEA JO SULLE !♥ Ja lauantaina mennäänki sitten Nikon kanssa vähän juhliin meille äitin ja muiden apinoiden kanssa.

Huomenna ois myös luvassa kuntosalia yhden riparikaverin kanssa jota oon nähny viimeeks joku miljoona vuotta sitten riparilla. Tavattiin Teon kanssa just tuolla salilla, se on siellä töissäkin. Kyllä juttu luistaa, että katotaan mitä siitä reenaamisesta tulee. No mutta eiköhän se onnistu!

 Mukavaa (alkavaa) viikonloppua!

xoxo, S