Hei, olen Sari ja olen SOKERIRIIPPUVAINEN.

 

Noniin nyt kun on tarpeeksi kehuttu kuinka kivasti oon laihtunu ja miten kivuttomasti terveellinen ruokavalio on sujunut, niin on aika nyt valaista mulle sitä suurinta ongelmaa eli SOKERIA..ei alkoholia, tupakkaa tai rasvaa, VAIN SOKERIA.

Ystäväni sokeri on ollut kuvioissa jo lapsuudesta lähtien. Saimme syödä paljon namia, joka tietysti oli ihanaa sille palluraiselle pikkutytölle joka niiin kovin rakasti sitä. Oli kiva kun äiti tuli kapasta kotiin suklaapatukat kourassa meille kaikille. Tykkäsin myös tietystä syystä leipoa pullaa, syy oli tietysti että pian niitä saisi syödä.

Jo tuolloin minulla oli ongelmia herkkujen kanssa. Kävimme parhaan ystäväni kanssa joka päivä kiskalla ostamassa pussillisen karkkia. Siinä missä hän pystyi syödä yhden namin ja laittamaan loput odottamaan, olin minä ahminut jo koko pussin. Tämä sama kaava valitettavasti on toistunut koko elämäni ajan. Jos tarjolla on esimerkiksi kakkua, en taatusti jätä syömistä yhteen palaan vaan jatkan niin kauan kunnes on pakko lopettaa, että toiset saa mahdollisesti myöhemmin toisen palan.

Syöminen menee aina niin överiksi, ettei siihen tule stoppia vaikka keho sanoisi mitä. Ei auta, vaikka kuinka olisi maha kipeä tai oksettaisi, syötävä on kun on niin perkeleen hyvää.

Tästä on pakko kirjoittaa juuri nyt sillä kärsin parasta aikaa helvetillisistä vierotusoireista. Ne ovat aivan samoja kuin vaikka tupakanpolttoa lopettavalla ihmisellä ; hermot kireellä ( oon vinkunut ja raivonnut viimeset kaksi tuntia) , tärisyttää ja on muuten vaan niin heikko olo.

Nämä oireet on pakko kestää, sillä en millään haluaisi pilata jo saatua tulosta ja paljon nähtyä vaivaa. Tämä on kuitenkin niin vaikeaa. Joskus ärsyttää niin paljon kun ihmiset eivät millään ymmärrä, että kun elämän on elänyt tietyllä tavalla, niin asioita on erittäin hankala muuttaa. Usein kuulee lausetta: "Miks et sitte vaa lakkaa syömästä niitä helvetin herkkuja.". No kuinka helppoa tupakan poltto tai huumeet on lopettaa (ei nyt noi huumeet ehkä mee samaan gatekoriaan, mutta kuitenkin). Tavallaan tän kai voi rinastaa noihin , sillä keho on tottunut kyseiseen myrkkyyn ja nyt kun sitä yritetään vähentää/lopettaa niin ei se nyt kai mikään ihan iisi keikki oo.

Emmä tiedä tuliko tästä nyt lasta tai sitä itseään, mutta ainakin pääsin purkamaan mun tuntoni tänne. Nyt koitan vaan tsemppaa itteni tän päivän läpi, niin eiköhän se siitä. 

Mä niin toivon , että tähän ois keksitty joku lääke, MUTTA ei oikotietä onneen?