Hellllloou !
Taas vissiin jääny vähän vähemmälle tää blogin pito. Oon vaan niin laiska ja saamaton että huhhu :D
No, mutta ei siinä tavallaan mitäään. Nyt on pari päivää ollu aika sekalainen olo: oon niin onnellinen ton yhden apinan kanssa ja yhdestä tulevasta jutskasta, mutta sitten taas toisaalta tän kämpän seinien sisällä kaikki ei oo niin onnellista.
Nimittäin mä riitelen äitin kanssa joka herran päivä. Mä en ees muista että millon mä oisin viimeeks puhunu sen kanssa niin kun tyttäret normaalisti äideilleen puhuu. Tää alkaa jo vaikuttaa mun mielialoihin niin etten aina ees ymmärrä itteeni. Musta on aika ikävä ettei tämän äitini kanssa voi keskustella mistään, koska hän ei kuuntele eikä häntä kiinosta. Hän on nyt hyvin paljon hehkuttanut mun muuttoa pois kotoolta, joka ei ilahduta mua. Se sattuu ihan oikeesti, pakko myöntää.Vaikka enhän mä yleensä anna sen näkyä, koska siitä se sais vaan lisää vittuilun aihetta.
Onneksi mulla on mun oma kulta. Ilman sitä mun pää ois hajonnu jo moneen kertaan.Mä oon niin kiitollinen sille! KIITOS ETTÄ OLET MIMUM KAMSSA.
Extremely Loud and Incredibly Close
Mä jotenkin uskon, että tää on katsomisen arvonen elokuva ja avaa ainakin tämän neidin kyynelkanavat. Mutta katsotaan ensin.
xoxo,S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti